Mielipiteet

Tuttuakin tutumpi katuralli

On perjantai-ilta ja kello on puolenyön hujakoilla. Kotikadullamme kuulostaa jälleen olevan myöhäisillan kiihdytyskisat käynnissä. Villi veikkaus on, että osa kuskeista ajaa ainakin satasta kohti sisäsatamaa. Autojen ja mopojen äänet eivät minua häiritse eikä edes autoista kuuluva bassonjumputus, mutta menopelien järkyttävä vauhti hirvittää.

Olen pelännyt, että jotain ikävää kerkeää tapahtua, ennen kuin asiaan puututaan. Mehän kaikki tiedämme, että turhan usein asioihin havahdutaan vasta, kun jotain lopullista on päässyt tapahtumaan.

Onneksi poliisi on nyt reagoinut asiaan ja alkanut valvoa tehostetusti katurällääjiä Kemin keskustassa.

Tämä asia pitäisi saada ratkaistua jotenkin kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Nuoret tarvitsevat kokoontumispaikan, keskustassa asuvat ihmiset puolestaan yöunensa ja turvallisen lähiympäristön. Poliiseillakin olisi varmasti tähdellisempääkin tekemistä kuin kytätä liikennesäännöistä ja kanssaihmisistä piittaamattomia nuorukaisia. Se vaikuttaa kuitenkin olevan tällä hetkellä ainoa keino rallin suitsemiseksi.

Virkavallan puhuttelulla ja heidän langettamillaan sanktioilla on luonnollisesti vaikutuksensa. Pelko kortin menettämisestä hillitsee varmasti kenen tahansa kaasujalkaa.

Kemin kaupungilla ei ole resursseja puuttua katuralliin. Tekniseltä puolelta kerrottiin, että tässä tapauksessa hidasteet eivät tilannetta helpottaisi, sillä ralli siirtyisi vain jonnekin toisaalle.

Toki keinoja pitäisi olla kodeissakin, ainakin tarkistaa, ettei omalla nuorella ole viritetty mopo tai mönkijä.

Ajokortti-ikäisenkin lapsen liikennekäyttäytymisestä voi ja pitää puhua. Näin kolmen pojan äitinä voin sanoa, että tietyistä asioista puhuminen tarkoittaa käytännössä lahjomista, uhkailua ja kiristämistä. Se on kuitenkin pienempi paha kuin jättää puuttumatta ja antaa hiljaisen suostumuksensa kaahaamiseen, joka voi viedä lapsen oman tai jonkun sivullisen hengen.

Väistämättä tulee mieleen myös oma nuoruus Tornion Haltsarilla, jossa ajoimme pilistä ensin kaverini kuplavolkkarilla ja myöhemmin omalla Cherry Datsunillani. Silloinhan autojonot olivat koko Hallituskadun pituisia, Länsiranta oli täynnä parkissa olevia autoja ja pilistä ajettiin pikkutunneille saakka.

18-vuotiaan Karoliinan mielessä ei varmaan koskaan käynyt, että öinen autolla ajaminen voisi häiritä jotakin. Aika kultaa muistoja, sillä en muista mitään isompaa kaahamiskulttuuria, yksittäisiä hurjapäitä lukuun ottamatta. Katurallikulttuuri olisi ehkä voinut säilyä sellaisenaan, jos autoihin ei olisi alettu hankkia järeitä bassoja, joiden jumputus on aiheuttanut öisiä ajokieltoja keskustoihin.