Mielipiteet

Parrat tarvitsevat turvapaikan

Kuva: Karoliina Marttala

Miehen parta on melkoisen ihmeellinen asia. Se innostaa, melkeinpä pakottaa kanssaihmiset kertomaan siitä mielipiteensä. Partaa saa kommentoida ja arvostella vapaasti. Partanaamalle saa myös kertoa, kuinka paljon komeampi tai nuoremman näköinen tämä olisi ilman partaa. Puolituttukin kokee velvollisuudekseen ohjeistaa, minkä pituisena ja mallisena parta olisi nykyistä parempi.

Miksi parta on kaikista ulkonäköasioista juuri se, minkä koetaan olevan vapaata riistaa kaikkien kommentoinnille? Miksi se on niin eri asia kuin esimerkiksi hiukset tai paino?

”Onpa sinulla epäonnistunut väri hiuksissasi, olisit paljon paremman näköinen, jos värjäyttäisit hiuksesi vaaleammiksi”

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

”Sinähän olet lihonut sitten viime näkemän, koska ajattelit alkaa laihduttamaan? Olisit paljon näppärämmän näköinen 20 kiloa laihempana.”

”Milloin olet leikannut noin huonon mallin hiuksiisi, näytät 10 vuotta vanhemmalta.”

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja arvatakseen, miten ihmiset suhtautuisivat omaan ulkonäköön liittyviin kommentteihin. Suurin osa loukkaantuisi, ehkä voisivat sanoa ääneen tai ainakin mielessään miettiä, että mitäpä minun hiusvärini tai painoni kenellekään muulle kuuluu.

Toisen ihmisen ulkonäköön liittyvä arvostelu ei ole hyvien käytöstapojen mukaista, mutta parran ja miehen ulkonäön kommentointia ei ilmeisesti lasketa tähän mukaan. Saako läpän varjolla tai ”hyvää tarkoittaen” antaa ohjeita, miltä joku toinen ihminen pitäisi omasta mielestä näyttää.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Yle on tehnyt samasta aiheesta juttua monta vuotta sitten, ja jutussa haastatellut miehet ihmettelivät, miksi parta tuntuu olevan hyväksyttävä syy piikitellä ja arvostella toisen ulkonäköä. Partasuut totesivat, että kun hauska partaläppä toistuu työpaikalla jatkuvasti, alkaa hauskuus karista ja ärsyyntyminen kasvaa.

Yhdeksi selitykseksi jutussa tarjotaan miesten välistä ulkonäkökilpailua. Jutussa haastateltu evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala muistuttaa, että useiden tutkimusten mukaan parrakas mies arvioidaan maskuliinisemmaksi kuin parraton. Kun parta lisää maskuliinisuutta, muut miehet yrittävät pärjätä kilpailussa kohdistamalla kommenttinsa siihen.

Jutussa ei ole haettu selitystä sille, miksi naiset oikeuttavat itsensä makutuomaroimaan jopa puolitutun partajouhia. Sillä ei ole merkitystä, että mies on tehnyt ison työn partaa kasvattaessaan ja parta on tärkeä osa hänen identiteettiään. Tärkeämpää on saada sanoa sanottavansa asiasta, mikä ei hänelle kuulu partakarvan vertaa.

Tänä tasa-arvon aikana ei miestenkään pitäisi joutua sen kummemmin arvostelevien kommenttien kohteeksi kuin naistenkaan.