Paikallisuutiset

Mika Kuljun matkassa – Kemin kaupungintalon sisukas tarina

Juttusarjan toisessa osassa matkataan Kemin kaupungintalolle, jonka tarina on eräänlainen ihme.

Heinäkuisena perjantai-iltapäivänä Kemin kaupungintalo peittää taakseen suuren poutapilvilautan. HistorioitsijaMika Kuljulla on kädessään yhdeksän vuotta sitten kirjoittamansa Lapin sotaa käsittelevä teos, jonka aukeamalle avautuu mustavalkokuva kaupungintalosta.

Kääntelemme 1940-luvun mustavalkokuvaa ja kävelemme rakennusta ympäri kesätuulessa. Yritämme selvittää, mikä osa nykyrakennuksesta on alkuperäistä ja mikä myöhemmin laajennettua osaa.

–Alun perin rakennuksessa on ollut 13 kerrosta, joista 4 ylintä kerrosta toimi vesitornina. Silloin säiliöön mahtui 500 kuutiota vettä, eli määrä on ollut varsin massiivinen, Kulju sanoo.

Monumentaalista kaupungintaloa laajennettiin 1960-luvun lopulla sen nykyiseen muotoonsa. Sitä ennen rakennus oli kapeampi, ja kaupunkikin Kuljun mukaan huomattavasti nykyistä väljempi ja matalampi.

Nykyään kaupungintaloa ympäröi tiivis pieni kaupunki, jonka merimaisemia, seinämaalauksia ja vanhoja puutaloja voi tiirailla näköalatasanteen kiikareista.

52 METRIÄ KORKEA kaupungintalo oli Kuljun mukaan tärkeässä roolissa Lapin sodassa Kemin taisteluissa 7.–8. lokakuuta 1944. Rakennus antoi saksalaissotilaille strategisen etulyöntiaseman.

–Saksalaiset valvoivat kaupunkia ja johtivat tykistöä tuolta ylhäältä. Saksalaisten viholliset eli suomalaiset tulivat kaukaa metsistä. Kaupungintalon katolta nähtiin kaikki liikkeet, joita suomalaiset tekivät eri tilanteissa, Kulju sanoo ja osoittaa rakennuksen ylintä kerrosta.

Suomalaisten lähestyessä saksalaisten oli lopulta hylättävä kaupungintalo. Strategisesti merkittävää tukikohtaa ei kuitenkaan haluttu antaa suomalaisten käyttöön.

–Sen jälkeen, kun saksalaiset jättivät kaupungintalon vetäytyessään pohjoiseen, olisi rakennus ollut suomalaisille vastaavasti aivan uskomaton paikka tarkkailla korkeuksista, että missä kohtaa saksalaiset ovat menossa, torniolaiskirjailija kuvaa sodan tapahtumia.

Kuljun mukaan ennen lähtöään saksalaissotilaat halusivatkin turvata pakomatkansa räjäyttämällä kaupungintalon maan tasalle.

–Saksalaiset halusivat räjäyttää rakennuksen, jotta tätä ei mahdollisesti pystyttäisi käyttämään vastaavaan tarkoitukseen, eli tykistön tulen johtamiseen.

KEMISSÄ TAISTELTIIN 7.–8. lokakuuta 1944, jolloin kaupungintalo sitten räjähti. Joidenkin tarinoiden mukaan seitsemännen päivän iltana, joidenkin mukaan tätä seuranneena aamuna.

Saksalaiset asettivat räjähdyspanokset rakennuksen alimpiin kerroksiin, mutta heidän ihmetyksekseen rakennus ei sortunutkaan räjäytyksessä. Kuljun mukaan Kemin kaupungintalo on eräänlainen ihme.

–Saksalaisilla ei ollut kenties tiedossa sitä, että ylimpien kerrosten vesisäiliö oli tyhjennetty. Rakennuksen painokuorma oli siis huomattavasti pienempi kuin normaalisti, Kulju kertoo.

Syitä talon vahvuuteen löytyi tyhjien vesisäiliöiden lisäksi myös suomalaisesta rakentamisesta.

–Rakennusvaiheessa ei ollut säästelty raudoituksessa, joten rakennuksen raudoitukset olivat järkyttävän vahvat. Samaten hissikuilun rakenne oli tämän talon tuuriksi niin teräksisen vahva, että se kesti räjähdysyrityksen.

SAKSALAISSOTILAAT HYLKÄSIVÄT lopulta rakennuksen jättäen jälkeensä vain ammottavan aukon kemiläiseen maamerkkiin. Mustavalkokuva näyttää, kuinka auki revitty kaupungintalo seisoo sisukkaasti paikoillaan.

–Silloin kun tehtiin oikeasti laatutyötä, niin se oli hintansa väärti, Kulju sanoo.

Hintansa väärti on myös nykyisen kaupungintalon näköalakahvilan mustikkapiirakka, jota Kemin kesäisten maisemien ympäröimänä söisi vaikka toisenkin palan.