Urheilu

Martti Tolosen tarina on kappale torniolaista urheiluhistoriaa

Pohjois-Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi 1960-luvulla arvostettua Tolosta kuvataan pelinkenttien ja elämän sankariksi.

Pohjois-Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi 1960-luvulla arvostettu Martti Tolonen siirtyi 5.4 2023 vakavien sairauksien uuvuttamana elämän viimeisen päätyrajan yli. Hän oli kuollessaan 79 vuoden ikäinen.

Martti syntyi jatkosodan aikana 23. päivä syyskuuta 1943 Pudasjärvellä. Hän oli Elias ja Elvi Tolosen nelipäisen lapsikatraan kuopus. Lapin sodan puhjettua oli Tolosen perheen jätettävä koti Pudasjärvellä ja evakkotie vei etelään, Orimattilaan Päijät-Hämeessä.

Siellä iloittiin aikanaan rauhantulosta ja kuopuksen varttumisesta sekä haaveiltiin paluusta takaisin pohjoiseen. Elinolosuhteet Pudasjärvellä olivat kuitenkin sodan jäljiltä äärimmäisen hankalat ja elämä kaikin puolin niukkaa. Perusteellisen harkinnan jälkeen uudeksi kotipaikaksi valikoitui Ylitornio rajan pinnassa.

Muutto Tornioon

Sieltä perhe muutti 1950-luvun alkupuolella Tornioon ja uusi koti löytyi Luotomäeltä, josta myöhemmin muutettiin Miukkiin. Nopeasti Martti sopeutui uuteen elinympäristöönsä ja tutustui ikätovereihin, joita yhdisti suuri intohimo urheiluun ja etenkin jalkapalloiluun uuden seuran, TP 47:n riveissä.

Muutamaa vuotta aiemmin rautatieläisten perustama seura oli alusta pitäen panostanut junioritoimintaan ja parhaat juniorijoukkueet olivatkin nousseet nopeasti piirin ja jopa maan kärkitasolle. Seura palkittiin ansiokkaasta junioritoiminnastaan Suomen Palloliiton tunnustuspalkinnoilla vain muutaman vuoden toiminnan jälkeen.

Suurin ansio tästä menestyksestä kuului intohimoiselle palloilu-ja monitoimimiehelle, seuran perustaja, Paavo Kivilompololle. Hän perusti nappulaliigan pienimmille pojille, valmensi vanhempia ikäluokkia, toimi edustusjoukkueen pelaajavalmentajana ja hoiteli siinä sivussa seuran varainhankintaa ja paljon muutakin. Hän oli myös aikansa aktiivinen ja menestyvä kykyjenmetsästäjä, joka kierteli julistamassa jalkapalloilun ilosanomaa Tornion ympäristössä etsien samalla tulevaisuuden pelaajia uuteen seuraan.

Edustusjoukkueessa 14-vuotiaana

Martti Tolonen oli innokas harjoittelija ja liiterin seinät ja ovet paukkuivat taukoamatta Luotomäellä ja Miukissa, kun Martti harjoitteli potkutekniikkaansa ja kuoletuksia pallon kimmotessa takaisin. Paavo huomasi nopeasti Martti Tolosen erityislahjakkuuden ja otti pienikokoisen, iloisen ja taitavan pojan suojelukseensa. Tämä erityinen suhde jatkui läpi vuosien aina traagiseen onnettomuuteen saakka.

Paavon tukemana Martista tuli huippupelaaja ja kautta aikojen ensimmäisen jalkapalloilija, joka valittiin lappilaisesta seurajoukkueesta maajoukkueeseen. Tie menestykseen pohjautui paljolti myös hänen liikunnalliseen monipuolisuuteensa. Hän oli erinomainen voimistelija, yleisurheilija, hiihtäjä ja jääkiekkoilija.

Ensimmäisen kerran Martti esiintyi edustusjoukkueen riveissä vain 14-vuotiaana, kun seura syksyllä 1957 nousi ensimmäistä kertaa suomisarjaan, Suomen toiseksi ylimmälle sarjatasolle. Paavo Kivilompolo säästeli tietoisesti nuorta lahjakkuutta ja Martin esiintymiset jäivät vielä tällä kaudella muutamaan vaihtoon, mutta kokemusta tuli ja se loi luottoa omiin kykyihin.

Parhaimpia pelaajia Pohjois-Suomessa

TP säilytti sarjapaikkansa 1958 ja Martti sai suomisarjan otteluissa enemmän ja enemmän peliaikaa. Vähitellen hän nousi joukkueen avainpelaajaksi loistavan tekniikkansa, nopeutensa ja pelisilmänsä ansiosta.

Pelipaikaksi vakiintui sen aikainen välihyökkääjän paikka kärkimiesten alapuolella. Hän rakensi hyviä maalintekopaikkoja joukkueen maaliahneille hyökkääjille, Matti Aarnille ja Mauno Hyväriselle. Valitettavasti nämä maalit eivät riittäneet sarjapaikan säilyttämiseen jajoukkue putosi takaisin maakuntasarjaan.

1960-luvun vaihteessa Martti arvioitiin jo juniori-ikäisenä yhdeksi koko Pohjois-Suomen parhaimmista pelaajista ja välihyökkääjänä jopa parhaaksi.

Seuraavasta kaudesta 1960, tuli yksi seurahistorian menestyksekkäimmistä, eikä vähiten Martti Tolosen ansiosta. Joukkue nousi vaikeuksitta takaisin suomisarjaan ja eteni kaikkien yllätykseksi Suomen cupissakin aina välieriin asti. Joukkue sai syyskuussa välierissä vastaansa Valkeakosken Hakan, joka vuonna 1960 oli aivanylivoimainen joukkue niin mestaruussarjassa kuin Suomen cupissakin.

Välieräottelua Pohjan stadionilla seurasi eräiden laskelmien mukaan lähes 3000 katsojaa. Kuuleman mukaan lippuja oli painettu vain 2000 kappaletta. Haka oli odotetusti vahvempi ja voitti 3-1. Martti Tolonen ja Matti Porthan palkittiin kotijoukkueen parhaina -kuten lähes kaikissa kauden otteluissa.

Kylmähermoinen rangaistuspotkun laukoja

Pari viikkoa myöhemmin Tornion Yhteislyseo kohtasi Pohjan stadionilla kansallisessa oppikoulujen cupin loppuottelussa Kouvolan. Martti oli kentän paras pelaaja, mutta Kouvola vei kuitenkin voittokannun maalein 3-1.

TP-47:n edustusjoukkue putosi syksyllä 1961 takaisin maakuntasarjaan ja siellä se pysyikin kolmen vuoden ajan. Joukkueen peli ailahteli, mutta Martti Tolosen pelaamisen taso pysyi lähes poikkeuksetta korkealla tasolla. Tämä on käynyt ilmi vanhoja Pohjolan Sanomien, Lapin Kansan ja Kalevan vuosikertoja ja niissä julkaistuja otteluselostuksia tutkiessa.

TP nousi syksyllä 1964, kolmen vuoden tauon jälkeen takaisin suomisarjaan. Joukkueen karismaattinen valmentaja Paavo Kivilompolo alkoi rakentamaan joukkueensa peliä nopean ja tehokkaan lyhytsyöttöpeliin varaan. Tämä sopi erinomaisesti Martti Tolosen kaltaiselle pallotaiturille ja hänen panoksensa olikin joukkueen kevätkauden menestyksessä ratkaiseva.

Joukkue voitti kevätkierroksella kaikki kotiottelunsa runsaslukuisen yleisön riemuitessa. Riemukkain voitto tuli Pohjan stadionilla 20.6, kun kotijoukkue kevätkierroksen toiseksi viimeisessä ottelussa kaatoi lohkon ehdottoman ennakkosuosikki OTP:n maalein 3-2. Tilanteessa 1-1, TP sai rangaistuspotkun yli 2500 katsojan jännittäessä katsomossa. Martti Tolosen hermot pitivät ja hän ampui rangaistuspotkun kylmäverisesti sisälle. Vierasotteluissa joukkueen pelin taso kuitenkin ailahteli ja joukkueen sijoitus oli kevätkierroksen jälkeen neljäs, kuusi pistettä sarjaa johtaneen OTP:n takana.

Kohtalokas automatka

Martti Tolosen hyvät otteet oli huomattu myös Suomen Palloliitossa. Kesätauon aikana pelattiin Oulussa Pohjois-Suomen ja Suomen B-maajoukkueen välinen ottelu, jossa katsastettiin pelaajia Norja-maaotteluihin. Martti Tolonen sai kutsun otteluun ja paikan Pohjois-Suomen joukkueen aloituskokoonpanoon välihyökkääjänä.

B-maajoukkue voitti ottelun niukasti 2-1. Martti pelasi erinomaisesti, ampui ottelussa rangaistuspotkun huippuvahti Anders Westerholmin selän taakse ja palkittiin ansaitusti joukkueensa parhaana. Valinta nuorten Norja-maaotteluun Porsgrunnissa oli selviö, samoin pelipaikka välihyökkääjänä tulevan huippuammattilaisen, Arto Tolsan takana. Paavo Kivilompolo valittiin joukkueen toiseksi valmentajaksi.

Kohtalo puuttui kuitenkin kovalla kädellä asioiden kulkuun. Paavo Kivilompolo oli päättänyt lähteä omalla autollaan kohti Helsinkiä, jossa maajoukkue kokoontuisi ja jatkaisi sieltä lentäen Osloon. Paavon ja Martin lisäksi autoon nousi nuori torniolainen opiskelijaneitonen ja matkaan lähdettiin elokuun 4. päivä, varhain aamulla ennen kello seitsemää.

Limingassa auto alkoi heittelehtiä ennen Ängesleväjoen siltaa ja syöksyi lopulta tieltä kapeaan jokeen ja kääntyi vedessä ylösalaisin. Kivilompolo ja opiskelijaneitonen menehtyivät välittömästi ja autosta jokitörmälle lentänyt Martti Tolonen löydettiin paikalta tajuttomana ja vakavasti vammautuneena.

Kahden ihmisen elämä päättyi traagisesti tuossa lyhyessä hetkessä. Nuoren huippu-urheilijan haaveita ja suunnitelmia täynnä ollut elämä jatkui, mutta muuttui pysyvästi, eikä paluuta entiseen ollut. Martti oli kirjoittanut ylioppilaaksi keväällä 1963, suorittanut asevelvollisuuden, oli morsian ja opiskelupaikkakin valmiina Oulussa, kun onnettomuus tapahtui ja romutti kaikki haaveet ja suunnitelmat.

Elämä muuttui

Martti muisteli joskus huumorilla Reserviupseerikoulun loppuaikaa myös ”puhelinterrorin” aikana. Iltaisin Marttia huudettiin tavan takaa käytävälle päivystäjän puhelimeen ja poikkeuksetta toisessa päässä oli Valkeakosken Hakan johtomiehiä. Miehet maanittelivat, kärttivät ja houkuttelivat Marttia Hakan edustusjoukkueeseen. Luvassa oli aloituskokoonpanon paikka edustusjoukkueessa ja työpaikka Tervasaaren tehtaalla. Martti mietti tarjousta, mutta päätti toisin, hän halusi opiskella.

Martti Tolonen sai hengenvaarallisia vammoja. Hän taisteli sinnikkäästi elämästään, oli kuukauden tajuttomana ja sairaalahoidossa kului kaikkiaan kolme vuotta. Martin äiti oli kuollut vakavaan sairauteen vain muutama kuukausi onnettomuuden jälkeen, joten Martin isän oli sairaalajakson jälkeen otettava Martin hoitovastuu Miukin kodissa. Isona apuna ja tukena oli Martin läheinen isosisko Eine, joka aina oli valmis tulemaan apuun, auttamaan ja tukemaan Marttia kaikin tavoin. Ja tällaisena sisarusten suhde jatkui Martin elämän loppuun asti.

Toipuminen eteni hitaasti ja moni perusasia oli opeteltava uudelleen. Mutta sisulla ja myönteisellä elämänasenteella tapahtui edistystä. Ensimmäiset askeleet Martti otti omin jaloin ilman muiden tukea vasta kuusi vuotta onnettomuuden jälkeen. Liikkumisen osalta ei enää ollut toiveita paluusta entiseen.

Mutta ilonaiheitakin oli: Martin isä oli avioitunutuudelleen ja Martti sai ilokseen Miukin kotiin pikkusiskon nelisen vuotta onnettomuuden jälkeen. Pikku-Leena toi iloa ja virikkeitä Martin muutoin yksitoikkoiseen ja rajoitettuun elämään. Elämä soljui eteenpäin pikkusiskon touhuja seuratessa ja ihmetellessä, leikkiessä ja myös jokapäiväisten Lankisen leipomoon suuntautuneiden yhteisten kahvilareissujen merkeissä. Martti kolmirattaisellaan ja Leena sen takalaudalla seisten.

Pelikenttien ja elämän sankari

1970-luvulla Martti vietti hoitojaksoja Turtolan Korpikodissa ja siellä hän tutustui Sylviin. Pari ystävystyi ja pikkuhiljaa suhde syveni päätyen lopulta avioliittoon, millä tietysti oli suuri ja myönteinen vaikutus jokapäiväiseen elämään.

Elämänsä loppuun asti Martti säilytti elämänilonsa, huumorinsa sekä kiinnostuksensa urheiluun. Martti Tolonen oli pelikenttien ja elämän sankari.

Kun TP-47 täytti 1997 50 vuotta, Martti valittiin TP-47:n kaikkien aikojen All Stars-joukkueeseen.

Kun Tornion kaupunki täytti 2021 400 vuotta, Martti valittiin ensimmäisten joukossa Tornion Urheilun Kunniagalleriaan.

Kirjoittaja on Suomen Urheilumuseon torniolainen jäsen, joka on itsekin aikoinaan pelannut TP-47:ssa.