Paikallisuutiset

Maallikkoauttajia tarvitaan äkkielottoman hengen pelastamisessa

Sydäniskurilla tavallinenkin ihminen voi pelastaa ihmishengen, mutta sen käyttö pelottaa monia. Torniossa on nuorista koulutettu maallikkopelastajia.

Tornion Sydänyhdistyksessä tehdään elintärkeää työtä. Se on antanut elvytyskoulutusta jo yli tuhannelle torniolaiselle nuorelle ja liki sadalle kyläaktiiville. Yhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Rantamölö kertoo, että uusi koulutuskierros on jälleen alkamassa, sillä yhdistys on saanut toiminnalleen Vappu ja Oskari Yli-Perttulan säätiön apurahan tällekin vuodelle.

Tämän lisäksi yhdistys on lahjoittanut kaupunkiin yhteensä 14 defibrillaattoria eli sydäniskuria viimeisen viiden vuoden aikana. Näistä neljän laitteen luovutus on edessä vasta tämän kuun loppupuolella. Silloin oman deffansa saa kaupungintalo, maakuntamuseo, Rajakartano ja Kukkolan kyläyhdistys.

– Kun Kukkolan kyläyhdistys saa oman iskurinsa, niin sen jälkeen yhdeksällä torniolaisella kylällä on oma laitteensa. Ne ovat tarpeen, sillä etäisyydet ovat Torniossa pitkät, Rantamölö muistuttaa.

SYDÄNISKURI ON laite, jolla elottoman ihmisen sydän käynnistetään sähkön avulla. Laitetta on helppo käyttää, se ohjeistaa koko ajan käyttäjäänsä. Tästä huolimatta sydäniskurin käyttö pelottaa ihmisiä.

– Tavalliset ihmiset eivät uskalla käyttää iskuria. Tämä asia on tullut ilmi ihmisten kanssa keskusteltaessa, Rantamölö sanoo.

Sama havainto on myös yhdistyksen ensiavun kouluttajaJuha Buskalla. Päätyökseen Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ensihoidon kenttäjohtajana työskentelevän Buskan mukaan tietoisuudessa olisi vielä kovasti petrattavaa. Jo sillä pääsisi eteenpäin, että ihmiset tietäisivät, mihin laitteen käytöllä pyritään.

– Ja myös se pitäisi olla tiedossa, kuinka helppoa ja turvallista laitetta on käyttää. Sehän periaatteessa ajattelee meidän puolestamme. Tarvitsee vain kytkeä virta päälle, kiinnittää elektrodit ja noudattaa ohjeita.

LIKI KOLMEKYMMENTÄ vuotta ensihoitoyötä tehnyt Buska huomauttaa, että pelkkä sydäniskuri ei pelasta kenenkään henkeä, vaan on tärkeänä lisänä painelu-puhalluselvytykselle.

– Ihmisen selviytymismahdollisuudet jopa kolminkertaistuvat, etenkin jos defibrillointi päästään aloittamaan nopeasti.

Buska huomauttaa, että vastaan on tullut kuitenkin enemmän tilanteita, joissa hän on miettinyt, että kunpa edes peruselvytys olisi kyetty aloittamaan.

– Painelu-puhalluselvytyksestä on tullut myös kysymyksiä, että mitä vahinkoa sillä voi aiheuttaa. Elvytyksen aloittamatta jättäminen on ainoa asia, jolla vahinkoa voi aiheuttaa, pitkän linjan ammattilainen toteaa.

ÄKKIELOTTOMUUSTILANTEESSA jokainen minuutti ilman apua heikentää ihmisen selviytymistä 10 prosenttia. On tärkeää, että joku havaitsee elottomuuden alkuvaiheen.

Buskan kokemuksen mukaan alkuhämmennyksessä menee aina aikaa, vaikka auttaja pystyisi kokoamaan itsensä nopeastikin.

– Helposti menee 1–2 minuuttia, ennen kuin linja on hätäkeskukseen auki. Vaikka kaikki menisi oppikirjan mukaisesti, niin taajama-alueellakin se 10 minuuttia kuluu hyvin nopeasti ennen kuin ensimmäinenkään ambulanssi tai pelastuslaitoksen yksikkö on paikan päällä

BUSKA KOROSTAA, että tärkein lenkki auttamisen ketjussa on kohteessa oleva maallikkoauttaja. Nopea havainto ja soitto hätäkeskukseen eivät riitä, vaan heidän täytyy alkaa toimia.

– Kaikista tärkein on painelu-puhalluselvytys. Maallikkodefibrillaattori on loistava lisä, mikäli sellainen on nopeasti saatavissa.

– Jos haluamme pelastaa äkkielottomaksi menneitä ihmisiä, tarvitsemme maallikkoauttajia. Ensihoitajat eivät heitä yksin pelasta, vaan auttamisketjuun tarvitaan aina myös maallikoita.

Buskan mukaan hätäkeskuksella on oma roolinsa siinä, että ihmiset uskaltavat aloittaa elvytyksen.

– Hätäkeskuksesta annetaan ohjeita ja tsempataan. Linja myös pysyy auki niin kauan, että ensimmäinen viranomaisyksikkö on paikalla.

SUOSITUS sydäniskurin paikalle saamisesta on viisi minuuttia. Se on aika, joka usein voi jäädä toteutumatta. Syykin on Buskan mukaan selvä: Suomessa sydäniskurin hankinta perustuu vapaaehtoisuuteen, samoin kuin iskurin ilmoittaminen rekisteriin. Kansallinen elvytysneuvosto suosittelee niiden hankintaa julkisiin tiloihin, mutta mitään lainsäädäntöä siihen ei ole olemassa.

– Suomi on vielä kehitysmaa maallikkodefibrillaattorien kanssa. Toiminta ei ole koordinoitua, eikä siinä ole systemaattisuutta.

Myös elintärkeiden laitteiden sijoittamisessa on monin paikoin petrattavaa.

– Ne saatetaan hankkia, mutta ovat sitten kuitenkin piilossa. Defibrillaattori pitäisi olla kaiken kansan saatavilla ja samalla tavalla esillä kuin alkusammutusvälineet.

Tämän lisäksi laite pitäisi olla sijoitettu sillä tavalla, että siihen pääsisi käsiksi mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Rekisteriin ilmoitetut sydäniskurit löytyvät osoitteesta defi.fi ja 112 sovelluksesta.