Kulttuuri

Korpela-liikkeestä kertova elokuva on ensimmäinen meänkielinen pitkä elokuva

Liikutuksia-elokuva sijoittuu Tornionjokilaaksoon ja kertoo 1930-luvun uskonlahkosta, korpelalaisuudesta. Ruotsalainen ohjaaja Jon Blåhed uskoo hajottavasta vallankäytöstä kertovan tarinan sopivan juuri tähän päivään.

”Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja näiden todistajien läsnäollessa minä kysyn sinulta.. ”

Kolarinsaaren kirkon eteisessä kuuluu tuttu sanarimpsu. Puhujan, papin puhenuotti murtaa meänkieleen.

Kirkon ovet ovat kiinni, mutta kirkkosalin tapahtumia saattaa eteisessä seurata pieneltä kameranäytöltä. Nyt kamera kuvaa Hannes Suomista ja Rebekka Baeria.

Käynnissä on meänkielisen Liikutuksia-elokuvan kuvaukset, jotka alkoivat heinäkuun lopulla Pelkosenniemellä ja jatkuivat elokuussa pääasiassa Ruotsin puolen Tornionjokilaaksossa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaaksoon, ja se kertoo ristiriitaisesta uskonnollisesta lahkosta.

Autenttiset kuvauspaikat

Kolariin elokuvaajat tulivat yhden päivän perässä, koska Kolarinsaaren yli 200-vuotias puukirkko oli paras paikka toteuttaa tarvittava kirkkokohtaus. Kirkko on säilynyt hyvin alkuperäisessä 1800-luvun asussaan. Sisällä lavastustiimi on välttynyt isoilta muutoksilta. Poistaa piti pari exit-kylttiä ja modernit virsinumerot seinältä.

Kirkkokohtauksen ulkokuvia ei tehdä Kolarissa, vaan tulevina päivinä alempana Tornionjokilaaksossa. Elokuvassa näkyvä kirkko on ulkoa valkoinen.

– Elokuvan magiaa, linjatuottaja Asta Viertola naurahtaa.

Elokuvan kuvauspaikat on kerätty eri puolilta Lappia autenttisuuden vuoksi. Harva lokaatio on säilynyt 1930-luvulle sopivassa asussa. Kuvauksia edelsi kolme vuotta kestänyt kuvauspaikkojen kartoittaminen.

– And cut! Thank you.

Kamera seisahtuu tänään viimeisen kerran. Kuvaukset päättyvät, kirkkokansa purkautuu salista. Yksi heistä on kolarilainen Maria Issakainen, joka äsken on istunut kirkon etupenkissä. Hän näyttelee elokuvassa ison lapsiroolin.

Vaihdettuaan roolivaatteet omiinsa Issakainen kertoo, miten päätyi näyttelemään koko illan elokuvaan ja vielä merkittävään rooliin. Issakainen näyttelee kultin johtajan Teodorin tytärtä Elsaa. Isää esittää Jakob Öhrman.

10-vuotias Issakainen huomasi keväällä perheensä kanssa ilmoituksen, jossa etsittiin avustajia.

– Minua on aina kiinnostanut, miten elokuvia tehdään.

Aikaisempaa näyttelijäkokemusta ei ollut. Esiintymiskokemusta oli kertynyt sirkusharrastuksesta. Issakainen lähetti tuotannolle kuvan ja esittelytekstin itsestään.

Ohjaajalta tuli pyyntö esittää pätkiä elokuvan käsikirjoitusta videolla ja kohta tarjottiinkin elokuvan toista isoa lapsiroolia. Issakaisen luontevuutta kameran edessä kehuttiin ja iso etu on siinäkin, että elokuvan meänkieli on hänelle tuttu.

– Tosi nopeasti olthiin uuen tilantheen eessä, isä Jari Issakainen kertoo.

Elokuvaprojektiin on sitoutunut koko perhe. Maria Issakaisen mukana kuvauksissa on kulkenut joko isä tai äiti.

Isä ojentaa tyttärelleen limsatölkin.

– Tätä se on ollu, Jari Issakainen virnistää.

Isä on huoltaja ja tukija. Odottelua on paljon.

Kuvauspäiviä elokuvassa on yhteensä 31. Kesäjakson jälkeen kuvauksia jatketaan talvella.

Issakainen on solahtanut helposti elokuvanäyttelemisen maailmaan. Jännitys on jo helpottanut.

– Ensimmäinen päivä oli, että jännitti tosi paljon.

Issakainen kertoo roolistaan: kymmenenvuotias tyttö, joka joutuu kokemaan kaikenlaista ja rankkaakin.

– Minun isä mennee sekasin, Issakainen kuvailee.

Näyttelemisessä on saanut haastaa itsensä. Täytyy hakea erilaisia tunteita.

– Minun piti näytellä, että mie ujostelen sitä ommaa issää, hän mainitsee esimerkin.

Murreapua eteläsuomalaisille

Issakaiselta elokuvan eteläsuomalaiset näyttelijät ovat voineet saada viime hetken murreapua.

– Maria on ollut iso apu, Issakaisen hahmon äitipuolta, Rakelia elokuvassa esittävä, Suomen eturivin näyttelijöihin lukeutuva Jessica Grabowsky kertoo.

Meänkielen omaksuminen on ollut Grabowskylle haastavaa. Näyttelijöillä on ollut meänkielen valmentaja ja käsikirjoitusta on opeteltu ääninauhan kanssa. Grabowsky kertoo kuunnelleensa myös SVT:n Meänraatiota, jotta on tottunut kieleen.

– Kesti, että saa h:n sanottua oikeaan väliin. Ja sanoo ette, eikä että.

Grabowsky on nauttinut pohjoisessa kuvaamisesta.

– On ollut mahtava päästä tänne. Alma Pöystin kanssa todettiin, kun tultiin Suvantoon (Pelkosenniemelle), että tämä on pohjoisin, missä ollaan oltu.

Elokuvan aihe, hallitseva uskonnollinen kultti, on rankka. Siksi on erityisen tärkeää, että kuvauksissa on turvallinen ilmapiiri.

– Ohjaaja Jon on lupsakka pohjoisruotsalainen, jolla on ihana huumorintaju. Tässä on ollut turvalliset ja selkeät rajat tehdä, naispääosan esittäjä pohtii.

Roolissaan hän hakee vastausta siihen, miten alisteisena oleminen vaikuttaa ihmiseen. Rakel ja moni muu joutuu tarinassa taipumaan. Vääränlaisen uskonnollisen vallan lisäksi rinnastuksia voi nähdä mihin tahansa vallankäyttöön, näyttelijä huomauttaa.

– Tämä on ajankohtainen tarina.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Jon Blåhedilla on hetki aikaa istua alas.

Myös Blåhed ajattelee, että nyt syntyvä, tositapahtumiin perustuva tarina uskonnollisesta kultista on iätön ja aina ajankohtainen.

– Jos valtaa käytetään väärin ja hyväksikäytetään toisia, on kyse samanlaisista rakenteista, ohjaaja pohtii.

Blåhed on kotoisin Pajalan Tärännösta. Juttuja korpelalaisuudesta papin poika kuuli jo lapsena. Aiheena Korpela-liike ei jättänyt häntä rauhaan. Blåhed tiesi, että joskus ohjaa siitä elokuvan.

– Kun kuusi–kahdeksan vuotta sitten aloin ohjaamaan omia pitkiä elokuvia, halusin kertoa tarinoita omalta kotiseudulta.

– Jos minä en olisi tätä elokuvaa tehnyt, joku olisi. Koen, että olen oikea ihminen sen tekemään.

Hän myös haluaa kertoa kultin tarinan oikein, koska siitä on vuosien varrella liikkunut monia vääriäkin versioita. Esimerkiksi kirjailija Bengt Pohjanen on käsitellyt aihetta romaaneissaan sekä tietokirjassaan. Blåhedin käsikirjoitus on saanut innoituksen Pohjasen vuoden 1988 romaanista Dagning; Röd!.

Pohjanen on kääntänyt Blåhedin käsikirjoituksen meänkielelle.

Avustajia joukkokohtauksissa ympäri Lappia

Linjatuottaja kiirehtii: nyt pitäisi alkaa valmistautua seuraavaan lokaatioon lähtöön. Tuotanto on lähdössä ajamaan Kolarista Haaparannalle, ja kuvausten on määrä jatkua seuraavana päivänä.

Valoja ja muuta välineistöä sisältävät rekat kirkon edustalla pakataan. Vähän kauempana rannalla on pari maskibussia, joissa näyttelijät ja avustajat ovat muuttuneet 1930-luvun tornionjokilaaksolaisiksi. Maskeeraus on merkittävä osa työaikaa.

– Meillä on iso tuotanto, koska tehdään epookkia. Tarvitaan paljon työvoimaa, Viertola vertaa kuvauksia nykyaikaan sijottuvaan elokuvaan.

Avustajia joukkokohtauksiin on tullut ympäri Lappia, suurin osa Rovaniemeltä. Pelkoseniemen kuvauksissa tarvittiin isoimpina päivinä nelisenkymmentä avustajaa, Kolarissa heitä on ollut reilu 20. Avustajien ulkonäölle on tarkat vaatimukset: luonnollisen väriset hiukset eikä esimerkiksi näkyviä lävistyksiä.

– Lisäksi vaatteet on aika pieniä, niihin pitää mahtua, Viertola sanoo.

Maria Issakainen menee illaksi ja yöksi kotiin ja ajaa isän kanssa aamulla uuteen kuvauspaikkaan.

Oikaisu 21.8. kello 8.35. Ohjaajan nimi korjattu jutun alkuun oikeaa muotoon: Blåhed, ei Blåfeld.