Paikallisuutiset

Kläpeille krenkuilta kosketus elävään kulttuuriperintöön

Torniolaiset viitosluokkalaiset ovat päässeet lippoamaan ja tutustumaan myös muihin perinnetaitoihin Kukkolankoksen työpajoissa viime viikolla.

Kukkolankosken rannalla toistakymmentä viitosluokkalaista seuraa kiinnostuneina kuin luokkakaverit käyvät yksi kerrallaan kokeilemassa lippoamista. Anna-Liisa Niskala on opastamassa lapsia ja kertoo heille ensimmäiseksi, että lipotessa oikea asento on tärkeää

– Vasen eteen, oikea taaemmasa ja polvista joustetaan.

Lippovuorossa oleva Elmeri Mört kuuntelee Niskalan ohjeita tarkkaavaisesti.

– Ja rauhallinen pitkä veto. Vasen kannattelee, oikea ohjaa ja sieltä läheltä pohjaa. Jos se kopsahtaa kiveen, tiiät, että olet aika lähellä pohjaa, sieltä ne siiat löytyisivät, Niskala jatkaa.

Torniolaiset viidesluokkalaiset ovat tutustuneet viime viikolla elävään kulttuuriperintöön Kukkolankoskella. Lapset pääsivät kokeilemaan sukupolvilta toisille siirtyneitä perinnetaitoja ja tutkimaan koskikalastukseen liittyvää historiaa työpajoissa.

Kyseessä on Tornionlaakson museon, Aineen taidemuseon ja Prosiika yhdistyksen Kläpit lipolle -hankkeen järjestämä tapahtuma.

– Meidän tahtotilamme on siirtää tätä kulttuuriperintöä tuleville sukupolville. Pitää alkaa opettaan pienestä pitäen, että ymmärretään mitä kulttuuriperintö on, Markku Vaaraniemi Prosiika ry:stä toteaa.

Sanahirviö kokea paikan päällä

Tornionlaakson museon museolehtori Joni-Pekka Karjalaisen pisteellä käsitellään Kukkolankosken kaukaisempaa historiaa ja sitä, mikä merkitys kalastuksella on ollut Kukkolankoskelle 1500-luvulta lähtien.

– 1500-luvulla elänyt Olaus Magnus kuvailee lohennousua, että se on kuin haarniskoitu sotajoukko nousisi ylös, kun aurinko välkkyy kalan suomuista, Karjalainen kuvailee.

Karjalainen puhuu lasten kanssa myös siitä, että mitä elävä tai aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa.

– Se on sanahirviö, joka ei välttämättä merkitse lapsille paljoa.

Karjalainen uskoo, että oppilaille on vierailun aikana avautunut, kuinka tärkeistä asioista on kyse. Hänen kokemuksensa mukaan aineettomat kulttuuriperintöasiat eivät useinkaan avaudu kuin vasta paikan päällä. Etenkään, kun kyse on lapsista.

– Pitää nähdä ympäristö ja tavata ne ihmiset, jotka perintöä oikeasti ylläpitävät.

” Ihanaa ja innokasta porukkaa”

Kukkolankoskella tiedonhakumatkalla oleva museoviraston erikoisasiantuntija Leena Marsio on Karjalaisen kanssa samaa mieltä.

– Onhan se ihan eri asia lukea papereista ja katsoa videoista, kuin tulla tänne ja kuulla kosken pauhaavan, maistella varrassiikaa ja jututtaa ihmisiä, Marsio listaa.

Marsio kertoo, että Suomen ja Ruotsin Kukkolasta on tullut hakemus ehdokkaaksi pääsystä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

– Aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijat käsittelevät hakemukset. Museovirasto tekee esityksen Opetus- ja kulttuuriministeriöön. OKM tekee päätöksen, että liittyykö Suomi siihen mukaan, Marsio luonnehtii edessä olevia virallisia prosessiaskelia.

Virallista päätöstä Suomen osallistumisesta monikansalliseen hakemukseen odotetaan tämän syksyn aikana. Hakemus Unescolle jätetään puolestaan vuoden 2025 aikana.

Prosiika ry:n puheenjohtaja Jaakko Heikkilä kertoo omalla pistellään lipoista, rannan lippokivistä ja joesta saatavista kalalajeista. Hänen mukaansa lapset ovat täysillä mukana.

– Ihanaa ja innokasta porukkaa. Onhan tämä upeaa saada olla näyttämässä tätä vanhaa perinnettä, Heikkilä toteaa.

Hannulan koulun opettaja Nina Juusolan mukaan kyse on tärkeästä päivästä, kun lapset pääsevät kokemaan ja näkemään perusarjesta poikkeavaa.

– Tuo paljon sisältöä oppilaille ja opettajalle. Tämä jää varmasti lasten mieleen ja tätä tulee varmasti hyödynnettyä myöhemminkin.

Aineen taidemuseon työpajassa lapset pääsivät maalaamaan kiviä. Museoassistentti Brita-Kaisa Välimaa sanoo, että maalauksissa toistuivat kala- ja vesiteemat, osa varsin luovasti toteutettuna.

Välimaan mukaan museo haluaa olla mukana kulttuuriperinnön jatkamisessa ja sen ylläpitämisessä.

– Menään sinne, missä kohderyhmä on. Haluamme samalla näyttää, ettei taide ole missään omassa tyhjiössä, vaan osa mennyttä, tulevaa ja nykyhetkeä.

Työpajan pöydän ympärillä oleva tyttöporukka odottaa innokkaana viimeistä pistettä, varrassiian syöntiä. Tytöt kertovat oppineensa aamupäivän aikana muun muassa lippoamisesta ja Kukkolankosken historiasta.

–Tykkäsin kaikesta, kaikki on ollut kivaa, Elli Tulkki sanoo.

Oppilaat ovat käyneet vuorollaan pienissä ryhmissä seuraamassa varrasssiian paistamista Kukkolankosken paistokodassa.

Siikojen paistaminen on Esa Laurin ja Antti Palon vastuulla. Vuosikymmeniä liponnut Matti Kanniainen on seuraamassa, että kaikki menee kuten kuuluukin. Samalla mies kertoo lapsille lippoukseen ja varrassiian paistoon kuuluvia asioita.

– Hiillostaa järjestellään, että siiat saadaan hiillokselle. Niitä ei käytetä tulessa, vaan loiste on se, joka lämmittää.

Kalaan on tehty molemmille puolille poikittaisviiltoja, pykheitä. Ne nopeuttavat paistumista ja antaa valmiita suupaloja sormin syötäessä.

Kanniainen tähdentää, että varrassiikaa ei saa missään nimesssä syödäkään haarukalla ja veitsellä.

– Se vain hajoaa, et saa suuhun mitään.

Aake Mäkelä, Antti Päätalo ja Roope Alahäivälä syövät varrassiikaa kokenein ottein. Kukaan pojista ei ole ensimmäistä kertaa syömässä Kukkolankosken herkkua.

– Tämä maistuu todella hyvältä, yksi pojista toteaa.

– Tämä on niin hyvää, että voisin syödä luutkin, toinen pojista lisää.

– Ei kalassa ole luita, vieruskaveri oikaisee ja jatkaa oikeaoppisesti siian syöntiä sormilla.

Kivirannan koulun opettaja Hanna Myllylän mukaan kaikki pisteet olivat mukavia ja tapahtuma toiminnantäyteinen.

– Kuulostaa, että tästä on jäämässä eväitä myös selkäreppuun koulutunneille. Tämä on ollut myös luokkaa yhditävä kokemus, Myllylä sanoo.

Kläpit lipolle -hankkeen on tarkoitus jatkua vuoden 2025 loppuun saakka. Hankkeelle on haettu EU:n tukemaa Outokaira Tuottamhan ry:n Leader-rahoitusta. Rahoituspäätös tehdään tämän syksyn aikana.

Rahoituksin turvin hankkeen tavoitteena on ottaa tulevina vuosina tapahtumapäiviin mukaan myös Ylitornion ja Pellon 5.–6. luokat.