Kulttuuri

Kirjasta lohtua ja vertaistukea itsemurhan tehneen läheiselle – ”Syytin itseäni lapseni koko elämän varrelta”

Kirjassa 34 ihmistä kertoo tarinansa itsemurhan tehneestä läheisestään.

Kuolema on aina iso suru ja menetys, mutta erityisen raskaalta se tuntuu silloin, kun läheinen on päättänyt luopua elämästään oman kätensä kautta. Itsemurha jättää jälkeensä miksi-kysymyksiä, häpeää ja kohtuuttoman määrän itsesyytöksiä.

– Syytin itseäni lapseni koko elämän varrelta. Yritin sisäisellä aggressiolla syyttää jotain muutakin, mutta aina se kolahti omaan syyllisyyteen, joka oli hirveän kova, Riitta Ahvenjärvi kuvaa tuntemuksiaan tyttärensä itsemurhan jälkeen.

Torniossa työuransa opettajana tehnyt Ahvenjärvi on ollut kirjoittamassa itsemurhan läheisille tarkoitettua Lohtua yli pimeän -kirjaa yhdessä torniolaisten Eeva Peuran ja Tarja Tervahaudan kanssa. Kirjassa 34 ihmistä kertoo oman tarinansa menetyksestään.

– Näillä ihmisillä oli valtava tarve kertoa oma kokemuksensa. Myös häpeä on tunne, joka tulee esille, Peura kuvaa. Hän on itsekin kokemusasiantuntija, sillä hänen veljensä on aikoinaan tehnyt itsemurhan.

Valonpisaroita ja tutkittua tietoa

Kirjan kertomukset ovat eri puolilta Suomea. Osa on kirjoittanut itse tarinansa, osa tarinoista on kirjoitettu haastatteluiden pohjalta. Yksi tarina on aina oma kokonaisuutensa.

– Esimerkiksi nuoren pojan kuolemasta ovat kertomassa hänen vanhempansa ja kaverit. Tai isän itsemurhasta ovat kertomassa perheen äiti ja lapsi, opettajana ja pappina työskennellyt Peura selventää kirjan rakennetta.

Naiset korostavat, että kirja ei ole pelkästään itsemurhan tehneiden kohtaloita, vaan kaikissa tarinoissa löytyy myös pieniä valonpisaroista ja läheiset tarttuvat elämään.

Kirjassa on mukana tutkittuun tietoon perustuvia tietoikkunoita, jotka taustoittavat mahdollisia itsemurhaan päätymiseen vaikuttavia syitä.

– On yritetty löytää syitä sieltä itsemurhien takaa, kuten addiktioita, insestiä ja koulukiusaamista, Peura sanoo.

Syöpäkivun kaltainen psyykkinen kipu

Riitta Ahvenjärven mukaan kirjaa varten on ollut tärkeä selvittää, mitä psyykkinen kipu on, sillä hänen mukaansa termi on lääketieteessäkin vielä epämääräisesti määritelty.

Hän sanoo löytäneensä termin ympäriltä maallikollekin ymmärrettäviä sanoja, kuten tarkoituksettomuus, sietämätön kipu ja hillitön yksinäisyys. Psyykkisen kivun on kuvattu olevan syöpäkivun kaltaista.

– Kun ihminen on siinä kivussa, hänellä ei ole meitä enää silloin. Emme ehkä olisi voineet estää itsemurhaa, vaikka olisimme tehneet mitä, Ahvenjärvi sanoo.

Terapeuttina työskentelevä Tarja Tervahauta sanoo, että kirja on tarkoitettu itsemurhan tehneiden läheisille, ja mutta myös ammattilaisille. Tapauskertomukset tuovat lohtua sille, joka joutuu samaan tilanteeseen.

– Se tuo lohtua, että sama on tapahtunut jollekin toisellekin ja siitä voi selviytyä. Ehkä löytyy niitä välineitä, joilla päästä eteenpäin.

– Yksi mielisairaanhoitaja kirjoittaa, että ihmistä ei pystytty pelastamaan edes sairaalassa, jossa se on 24 tuntia silmän alla. Teko tapahtuu niin nopeasti, Tervahauta jatkaa.

– On myös niitä tarinoita, että omaiset kokevat, että jos pakkohoitopäätös olisi saatu, se olisi voinut pelastaa oman läheisen, Peura lisää.

Edellisen teoksen sisarkirja

Naiset kertovat, että he ryhtyivät kirjoittamaan kirjaa pyynnöstä, joka tuli heidän voitettuaan Vuoden kristillinen kirja palkinto Lapseni on poissa -kirjallaan. Kirja on tarkoitettu lapsensa menettäneille vanhemmille.

– Pyyntö tuli kuitenkin liian pian Lapseni on poissa -kirjan jälkeen. Se oli tiivis ja raskas prosessi myös meille tekijöille.

Minkä vuoksi naiset päättivät kuitenkin aloittaa kirjan kirjoittamisen muutamaa vuotta myöhemmin?

– Se liittyy jollakin tavalla ensimmäiseen, lapsensa menettäneiden kirjaan. Se on edellisen sisarkirja, molemmat kirjat sopivat sellaisen otsikon alle kuin miksi. Miksi näin tapahtui? Tervahauta luonnehtii.

Naisten mukaan kirja on tärkeä kaikille osallisille. Osa läheisistä on kantanut asiaa vuosikymmenet mukanaan ja ulkopuoliselle kertominen on helpottanut taakkaa ja syyllisyyttä. Mukana olevat ovat halunneet myös auttaa ja lohduttaa.

– Yksi nuori pikkupojan isä sanoi, että jos hän voi estää tarinallaan yhdenkin itsemurhan, kirja on täyttänyt tehtävänsä.