Paikallisuutiset

Hukassa oleva vanhemmuus huolettaa – ammattilaiset: nuori ei voi kasvattaa itse itseään

Osa vanhemmista kasvattaa lapsiaan ilman rajoja: sähkötupakka, alaikäisenä mopoilu ja koulusta poissaolot ovat perheissä arkipäivää, joihin ei puututa.

Saako vanhempi ottaa nuoren puhelimen ja katsoa sieltä viestit? Voiko huoltaja laittaa lapsen tietokoneen lukkojen taakse tai irrottaa nettipiuhan seinästä? Onko vanhemmilla oikeutta ratsata teini-ikäisensä taskuja tai reppua? Nämä ovat arkisia kysymyksiä, joiden kanssa osa vanhemmista painii, koska ovat epätietoisia, mitä huoltaja saa tehdä ja mitä ei.

– Osa tietää, että näin saa tehdä, mutta ei uskalla kuitenkaan toimia, koska ei ole varma, tuleeko vastauksena ovien paiskimista, huutoa vai haistattelua, Tornion kaupungin nuoriso-ohjaaja Päivi Syväjärvi sanoo.

– Vanhemmalla täytyy kuitenkin olla uskallusta ja rohkeutta olla vanhempi, koska kyseessä vanhemman vastuulla oleva alaikäinen ja kotona asuva nuori, Syväjärvi jatkaa.

Syväjärvi on osa seudullista moniammatillista työryhmää, joka koostuu merilappilaisten nuorten kanssa työskentelevistä ammattilaisista; nuoriso-ohjaajista, koulukuraattoreista, yhteisöohjaajista, etsivistä nuorisotyötekijöistä ja poliisista.

Kaikilla ammattilaisilla on sama huoli, minkälaisen hinnan osa lapsista ja nuorista joutuu maksamaan hukassa olevan vanhemmuuden vuoksi.

Nuorten kanssa työskentelevät sanovat, että ammattilaisena on vaikea puuttua epäkohtiin, jos vanhemmat ne sallivat. On esimerkiksi vanhempia, jotka ovat antaneet alaikäisille lapsille luvan mopoilla julkisilla teillä.

– Mitä nuorisotyössä voidaan silloin asialle tehdä, kun vanhemmat ovat hankkineet mopon, ostaneet bensat ja sallivat ajamisen, Kemin nuorisosihteeri Tanja Paaso-Rantala kysyy.

– Tai nuoriso-ohjaaja ei anna nuorelle takaisin vapea eli sähkötupakkaa, vaan soittaa vanhemman paikalle, joka antaa vapen takaisin nuorelle nuoriso-ohjaajan silmien edessä, Paaso-Rantala jatkaa.

Koulusta poissaoloja ja tolkutonta väsymystä

Ammattilaiset tähdentävät, että heillä ei ole mahdollisuuksia eikä oikeutta puuttua kenenkään vanhemmuuteen.

– Vanhempien pitäisi herätä vanhemmuuteensa ja ymmärtää, että rajat ovat rakkautta.

Nuorten rajoitta kasvaminen näkyy myös ilkivaltana ja huonona käytöksenä. Yhteisistä säännöistä ei välitetä ja muun muassa nuorisotiloilla hajotetaan paikkoja. Koulussa ja vapaa-ajalla soitetaan suuta, ei kunnioiteta aikuisia eikä oikein ketään muutakaan.

Koulumaailmasta on myös esimerkkejä siitä, miten käy, kun nuori kasvattaa itse itseään, ilman sääntöjä ja rajoja. Tämä näkyy yläkoululaisten keskuudessa muun muassa poissaoloina tai tolkuttomana väsymyksenä. Kun oppilaan ja perheen ympärille on koottu joukko ammattilaisia ratkomaan ongelmaa, niin selviää, että vanhemmalla onkin syy jo tiedossa.

– ”Kun se pelaa kaikki yöt. Mitä hän voi asialle tehdä”, vanhempi sanoo. No, otat sen pelikoneen ja laitat lukkojen taakse. Moni huoltaja on kuitenkin sitä mieltä, ettei niin voi toimia.

Tornion peruskoulujen yhteisöohjaaja Ulpu Vipusaari toteaa, että koulusta on luotu tila, johon tullaan suorittamaan oppivelvollisuutta, mutta siellä saa toimia ja tehdä mitä vain.

– Se on hämmentävää, kuinka paljon lapsilla on koulussa valtaa.

Kouluissa on häiriköitä, jotka hankaloittavat muidenkin opiskelua, mutta keinot häiriökäyttäytymisen lopettamiseksi on vähissä. Osa vanhemmista yrittää ohjata lastaan oikeaan suuntaan, mutta osassa koteja asenne on toinen.

– Kun koti hyökkääkin sinua vastaan, niin tietää, että sieltä ei saa tukea omaan työhön, vaan nuoren kanssa ollaan yksin.

Lapselle ei haluta tuottaa pettymyksiä

Ammattilaiset tähdentävät, että kasvatuksen päävastuu on vanhemmilla, eikä vastuuta voi sälyttää koululle tai muillekaan ammattilaisilla. Heidän mukaansa monessa perheessä ollaan kieltämättä, annetaan periksi ja silotellaan asioita, koska lapselle ei haluta tuottaa pettymyksiä.

Torniossa erityisnuorisotyöntekijänä työskentelevän Armi Nitovuoren mukaan silottelu alkaa jo ennen kouluikää, jolloin rajojen asettaminen pitäisi aloittaa.

– Kun rajoja yritetään asettaa yläkoululaiselle, on se jo huomattavasti haasteellisempaa. Mitä jos se huutaa minulle, kun kiellän? No, sitten se huutaa, Nitovuori toteaa.

– Rajat ovat rakkautta ja jo pienenä lapsena pitää oppia sietämään pettymyksiä. Vanhempien pitää myös itse sietää lapsen pettymys ja ottaa vastaan se, Kemin kouluilla kuraattorina toimiva Anu Ahokas sanoo.

”Minkä mie voin sille, kun se käyttää kuitenkin ?”

Ammattilaisten mielestä jo pienillä lapsilla on nykyään liikaa valtaa päättää omista asioistaan. Alakoululaiset pelaavat K18 pelejä, saman ikäiset voivat olla vielä puolen yön aikoihin julkisilla paikoilla liikenteessä ja vanhemmat sallivat jopa sen ikäisen koukuttumisen nikotiiniin.

– ”Minkä mie voin sille, kun se käyttää kuitenkin”, 12-vuotiaan lapsen vanhempi voi todeta lapsen sähkötupakoinnista tai nuuskan käytöstä.

Simon vapaa-ajanohjaaja Henni Vartiainen sanoo, että osalla vanhemmista ei ole aikuisen roolia, vaan he haluavat olla nuoren kaverina. On myös vanhempia, jotka antavat lapsen juoda alkoholia kotona, itse jopa hakevatkin juomat, ”kun se on turvallista siinä silmien alla”.

– Mutta pysyykö se siinä? Voiko vanhemmat uskoa, että lapsi juo vain kotona, eikä enempää kaupungilla kavereiden kanssa.

Armi Nitovuoren mukaan vanhempien pitäisi uskaltaa myös kyseenalaista lasten ja nuorten sanomisia. Jos teini vakuuttaa sähkötupakan olevan kaverilta säilytyksessä tai nuuskapurkin löytyneen pihalta, on syytä miettiä, että näinköhän todella.

– Osa vanhemmista on aika sinisilmäisiä. Nuoret osaavat vastata myös sillä tavalla, mitä vanhemmat haluavat kuulla, Nitovuori toteaa.

Vastuullinen aikuisuus on epämuodikasta

Nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten kokemus on, että osalla vanhemmista puuttuu pitkäjänteinen tulevaisuuteen suuntautuva ajattelu.

– Pitäisi pystyä miettimään omien tekojen ja kasvatustyön seuraamuksia pitkällä tähtäimellä, jos minä toimin näin, mihin tämä tulee johtamaan.

Heidän mukaansa vastuullinen aikuisuus on tällä hetkellä epämuodikasta. Osa ihmisistä haluaa irtisanoutua yhteiskunnan luomista odotuksista ja säännöistä ja opettaa sitä asennetta myös lapsilleen, ettei kukaan voi säännellä sitä, mitä saat tehdä ja mitä et.

– Ihan perinteiset arvot, käytöstavat ja kohteliaisuus tuntuvat olevan osalta aikuisistakin hukassa ja hyökätään esimerkiksi koulua vastaan, jolloin rehtori ja opettajat ovat tiettyjen vanhempien tulilinjalla. Vanhemmuus ja kasvattaminen tehdään omien sääntöjen mukaan.

Ammattilaisten toiveena on, että avainasemassa olevat vanhemmat olisivat mukana kasvattamassa lapsiaan ja nuoriaan.

– Me ollaan vain välikäsiä. Jos emme saa vanhempien tukea, niin mitä me voimme tehdä?

Nuorilla on aikuisen nälkä – kännykät pois, jotta läsnäolo on aitoa

Jos ammattilaisilla on huoli nuorista, niin yhtä lailla he ovat huolissaan myös vanhemmista. Heidän mukaansa on paljon perheitä, joissa asiat sujuvat hyvin, mutta samaan aikaan on myös monia väsyneitä vanhempia, jotka tarvitsisivat apua ja tukea oman nuorensa kanssa.

– Se ei ole noloa eikä sitä tarvitse hävetä, että ei pärjää yksin nuorensa kanssa, vaan on otettava joku ammattilainen kaveriksi. Onhan se vanhemmillekin haastavaa, jos teet kaikkesi ja asetat rajoja, mutta mikään ei auta.

Ammattilaiset korostavat, että yhteyttä olisi hyvä ottaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin asiat ovat sillä mallilla, että myös poliisin ja sosiaaliviranomaisten on syytä puuttua tilanteeseen.

Poliisi Maria Heikkinen Lapin poliisilaitoksen ennaltaehkäisevästä toiminnasta huomauttaa, että vanhemmilla voi olla keinoja puuttua, mutta he eivät ole välttämättä tietoisia asioista.

– Kun vanhempien kanssa on keskustellut, niin heille on tullut yllätyksenä esimerkiksi se, kuinka erinäköisiä ja erilaisia vapeja on. Vanhemmat eivät edes tunnista niitä sähkötupakaksi.

Erityisnuorisotyöntekijä Armi Nitovuoren mukaan nuuska ja sähkötupakka eli vape ovat iso ongelma nuorten keskuudessa.

– Nuoret käyttävät avoimesti esimerkiksi nuuskaa ja on nuorisotiloja, joissa pääosalla kävijöistä on nuuska huulessa tai vape taskussa.

Nuorten kanssa työskentelevät sanovat, että puhelin on yksi iso haaste vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa. Nuorisotyöntekijä Päivi Syväjärven mukaan vanhemmat voivat sanoa nuorelle, että pistä puhelin pois, mutta nuorikin haluaisi sanoa samat sanat vanhemmilleen. Vanhemmat eivät välttämättä koe olevansa riippuvaisia puhelimesta.

– Että molemmat olisivat aidosti läsnä. Nuorilla on aikuisennälkä, koulukuraattori Anu Ahokas lisää.

Samaa kokemus on Haaparannan koulukuraattori Mika Liitillä. Hänen mukaansa nuoret haluavat puhua aikuisten kanssa.

– Moni sanoo, että äiti ja isä ovat illat puhelimella ja hän on omassa huoneessaan.

Ammattilaisten mukaa haasteet ovat samat kotona, koulussa ja vapaa-ajalla paikkakunnan koosta riippumatta.

– Siksi olisi niin tärkeää, että tehtäisiin yhdessä näiden meidän nuorten eteen töitä.